Viides viikko Pendine Parkissa

Viides, eli viimeinen viikko on nyt ohi ja olen jo kotona tätä kirjoittaessani. Sain itse vaikuttaa työlistaani viimeisellä viikolla. Tällä viikolla on opittu uutta ja myös ihmetelty, naurettu ja itketty (kotiinpaluun tuoma haikeus).

Maanantai-aamuna työskentelin Pen y Brynissä Bethin kanssa perushoidollisissa tehtävissä. Hän on siis hoitoavustaja ja teimme asukkaille vuodepesuja.

Myöhemmin Lisa-niminen sairaanhoitaja tuli hakemaan minut mukaansa. Lisa on ammatiltaan mielenterveyshoitaja. Hän kertoi, että Pen y brynissä on monia asukkaita, joilla on mielenterveystaustaa, kuten masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, persoonallisuushäiriötä, pakko-oireista häiriötä jne.

Lisa kertoi työhönsä sisältyvän tavallisen sairaanhoitajan työn lisäksi mm. kognitiivisen käyttäytymisterapian antamisen sitä tarvitseville asukkaille. Hänen mukaansa tätä voi käyttää esimerkiksi pakko-oireisiin.

Olimme Lisan kanssa myös lääkekierroksella ja jaoimme myös vahvoja lääkkeitä, kuten morfiinia.

Hospice eli saattokoti

Loppupäivästä ohjelmaan kuului Wrexhamissa sijaitsevaan saattokotiin tutustuminen. Siellä meille esiteltiin paikat ja kerrottiin saattokodista yleistä tietoa, kuten asiakkaiden lukumäärän, joka on 12 asukasta kerralla. Henkilökuntaan kuuluu pääasiassa sairaanhoitajia.

Hospicen takapihalta

En ole päässyt käymään Suomalaisissa saattokodeissa, joten minulla ei ole tästä aiheesta vertailukohteita. Paikka oli kuitenkin todella suuri siihen nähden, että siellä asui vain 12 ihmistä, joten luulisi heidän saavan hyvää palliatiivista hoitoa.

Oli hätkähdyttävää kuulla, että nuorin heidän asukkaistaan oli ollut 16-vuotias poika. Vierailu saattokodissa oli miellyttävää, koska esittely oli lyhyt ja ytimekäs ja saimme vastaukset juuri oikeisiin kysymyksiin.

Kanavaveneitä pystyi vuokraamaan. Niissä oli ruuanlaitto-
ja nukkumismahdollisuudet. Jotkut jopa asuivat niissä

Tiistaina pääsimme katsomaan Llangollenin maisemia. Pääsimme sinne yhden Pendine Parkin työntekijän kyydissä. Otin paljon kuvia, vaikka ne eivät annakaan kaikkia oikeuksia niille maisemille.

Llangollen

Korkeus sillalta: 126 jalkaa eli noin
38,4 metriä

Llangollenin kanava

Vastapäätä jokea näkyy juna-asema

Pysähdyimme
välillä pubiin

Kävimme myös katsomassa Llangollenin paviljonkia.
Siellä järjestetään kesäisin suuria tapahtumia ja alue
on täynnä karavaanareita. Paikalla on käynyt myös
paljon julkkiksia. Llangollenin palviljongin verkkosivut

Minä ja Susie :)

Keskiviikkona sain tehdä töitä Nikkin ja Susien kanssa (virikeohjaajia). Lakkasin asukkaiden kynsiä ja osallistuin Kimblen pelaamiseen heidän kanssaan. Myöhemmin päivällä olin mukana, kun Susie esitteli Pendineä uusien asukkaiden omaisille.

Susie näytti minulle myös, miten hän huolehtii asukkaiden käyttörahoista.

Torstaina olin jälleen Pen y Brynissä, mikä on siis niin huippu paikka, että sinne olisin halunnut jäädä töihin! Työskentelin Elviksen kanssa, joka toimii siellä hoitoavustajana. Teimme vuodepesuja, tarjoilimme aamupalaa jne.

Kirsikkapuu

Elvis kertoi minulle myöhemmin, miten he toteuttavat työssään ergonomiaa. Kertasimme myös liukulakanan käyttöä. Vaikka nämä olivatkin jo minulle hyvin tuttuja asioita, oli hyvä nähdä myös heidän tapansa työskennellä.

Myöhemmin olin Mielenterveyshoitaja Lisan kanssa. Sain lukea tarkemmin erään asukkaan hoitosuunnitelmaa ja sain tietää, että tämä miesasukas sairasti kakkostyypin diabetesta. Mittasin hänen verensokerinsa ja merkitsin sen ylös seurantalomakkeeseen. Oli mukavaa työskennellä enemmän itsenäisesti! Sain myös upeat palautteet, joidenka työstämiseen nämä kaksi jaksoivat nähdä vaivaa.

Perjantaina, eli viimeisenä työpäivänäni Pendine Parkissa, työskentelin ensin aamusta Nikkin kanssa. Koska tämä oli viimeinen päivä, hän antoi minun valita, missä työskentelen. En halunnut lähteä kauemmaksi, vaan jäin Bryn Bellaan hoitoavustajien kanssa.

Vähän ajan päästä minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä asukkaan ja hoitoavustajan kanssa käymään paikallisessa sairaalassa. Tottakai otin tarjouksen vastaan, koska olin jo pitkään halunnut käydä siellä!

Sairaala oli lähellä Pendine Parkia ja menimme sinne Pendinen omalla "invabussilla". Syy sairaalakäyntiin oli se, että asiakkaalla oli ollut kolmen vuoden ajan ehkäisykapseli ja se oli aiheellista vaihtaa. Asiakas oli keski-ikäinen kehitysvammainen nainen, joka kulki pyörätuolilla.

Ehkäisykapseli ja "streriili" pöytä
 toimenpiteen jälkeen

Bussi

Lääkärin tultua huoneeseen, hän otti kaikkien läsnäolijoiden nimet ylös ja kysyi, miksi olimme siellä. Hän alkoi haastatella asukasta ja kertoi eri ehkäisyvaihtoehdoista. Asukkaan kivun pelosta huolimatta, he tulivat siihen lopputulokseen, että entinen ehkäisykapseli poistetaan ja tilalle laitetaan uusi kapseli.

Asukkaamme ohjattiin ensiksi selinmakuulle ja Pendinen hoitoavustaja oli koko toimenpiteen ajan pitämässä häntä kädestä kiinni.

Lääkäri kävi hakemassa huoneeseen sairaanhoitajan avukseen toimenpidettä varten. Sairaanhoitaja teki streriilin pöydän ja ojenteli lääkärille tarvikkeita. Lääkäri puhdisti käsivarren ihon, puudutti sen, teki siihen pienen viillon, otti vanhan kapselin pois ja laittoi uuden tilalle. Asukas oli hyvin reipas ja selvisi toimenpiteestä ilmeisesti ilman pahempia pelkoja.

Pääsimme lähtemään takaisin Pendine Parkiin, jossa odottikin jo jäähyväisten (?) aika. "Tämä on ohi? Ja pitäisi palata Suomeen? Lupaan että tulen vielä takaisin!"

Kävimme myös tutustumassa
 Glyndŵr univesityyn,
missä koulututetaan
mm. sairaanhoitajia

Näitä kaikkia sovelluksia  Glyndŵr
käyttää opetuksessaan

Koulun oma "leffateatteri"

Koulutus on maksullista, mutta tilat ovat hienot.
 Kuvassa koulun oma kuntosali

"Tuliks tää keuhko tähän?"

Heillä oli myös oma pikku heureka lapsille

Upeeta!

Koska nukella oli myös laskimot,
sillä voitiin harjoitella kanyylin
laittoa

Tämä oli melkein halvin versio.
Silti sen ominaisuuksiin kuului
verisuonisto, siltä pystyi
tunnustelemaan pulssin ja
ottamaan verikokeen, sen
silmien mustuaiset muuttivat
kokoa valon mukaan. Se pystyi
myös itkemään ja elvytyksen
antaminen oli mahdollista, jos
sille oli ohjelmoitu sairaskohtaus.

Saatiin yhdeltä koulun opettajalta esittely,
miten he hyödyntävät simulaationukkea opetuksessa

Simulaationukelle pystyttiin ohjelmoimaan
 mm. sydäninfarkti ja anafylaktinen sokki

Harjoittelun jälkeen uskalsin
käydä ottamassa rakenne-
kynnet :)

Matkalla Suomeen

Omnomnomnom!

Haluaisin kiittää kaikkia teitä, jotka teitte tämän ulkomaan vaihdon mahdolliseksi. Niin opettajia hyriasta (Liisa, Seija ym.), kuin Jannea ja Saraa sekä rahoittajaamme. Kiitos myös Pendine Parkin työntekijöille ja kaikille uusille ystävilleni. Haluan kiittää myös itseäni, että uskalsin lähteä matkaan. Koska jos ei koskaan tee mitään, ei koskaan tapahdukaan mitään! Tämä oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista. Seuraavaa reissua odotellessa...


KIITOS! <3

Now, I would like to thank all of you who made this journey possible. As teachers from Hyria (Liisa, Seija etc.), as Janne and Sara, as well as the sponsor. Thank you also for Pendine Park's staff and all of my new friends. I want to thank also myself that I dared to seize the moment. Because if you never do anything, never happens anythinkg! This was one of the best experiences of my life. While waiting for the next trip...

THANK YOU! <3

XOXO, Little J